Hienovaraisuus on se juttu?

Nykyajan juttu tuntuu olevan hienovaraisuus sekä kirjavien, ontuvien asiakokonaisuuksien hienosäätäminen välttämättömyyksiksi, edullisina ja oivaltavina näyttäytyviksi tai vähintään ”hällä väliä -mentaliteetin” ylläpitäminen. Tai sitten valheiden brändäys niin, että niitä voi kuluttaa hyvällä mielellä, noin esimerkiksi. Leimaamalla jonkin itsestäänselvyydeksi, kyseenalaistamattomaksi osaksi todellisuuden palapeliä, sulkee kaiken muun pois (osittain tai kokonaan). Epäreilu peli jatkuu ja jatkuu, vai jatkuuko? Riippuu kai pelaajista ja minkälainen hahmotus heidän toimintaansa ohjaa?

Kun antaa nimen jollekin, oli se sitten miten hienovarainen ja hienoistutettu tai refleksiivisesti verkostoitunut tahansa, sulkee se automaattisesti pois vaikka mitä. Ellei sitten riittävä kyseenalaistaminen viriä syystä tai toisesta.

Hienovaraisuuden sanakirjamääritelmiä: menettelyssään, suhtautumisessaan hienotunteinen, herkkä, myös hellävarainen, varovainen, lempeä. Kaikki ylläpidettävät ilmiöt peilautuvat arjessamme, elämässämme. Hienovarainen mukautumisemme monimutkaisille, kieroutuneita arvoja ylläpitäville asioille on sopivan hienotunteisesti toteutettua, muutoinhan monelle ilmiölle tulisi loppu hyvinkin äkkiä. Brändäys ja presentaatio ovat huippuunsa hienosäädettyjä? Voihan toki olla ettei näin olekaan, tosin mikään ei tunnu viittaavan siihen.

Radikalisoidut teemat viihteessä pukeutuvat hienovaraisuuden kaapuihin arkielämässä, jahka erottuvat laisinkaan. Radikalisoiduista fantasioista, dystopioista ja utopioista ammentaminen luo etäisyyttä todellisuuteen tässä ja nyt. Tavallaan se passivoi tai vähintäänkin luo riskiä pakopaikasta, viihdykkeestä jolla kestää hienovaraistettuja ontuvuuksia hamaan loppuun asti? Kun ilmiöiden tosiluonto, hienovaraiset hirveydet ja eriarvoisuudet tulevat ymmärryksen valoon, tapahtuu jotain kumouksellista? Kenties.

Vastaa