Virtaavuudesta

Virtaavuus kaikessa ilmaisussa sekä luetun, koetun ja tunnetun kokonaisliikunnon vaikutteiden ilmenemisessä tuntuu voimalliselta olotilalta. Virtaavuuden voi jopa sanailla olevan ”potentiaalisin luonne” kaikelle? Vähemmän virtaavat merkitykset (esimerkiksi ne joilla on hyvin pitkä historia) ja arvot saavat virtaavuudesta eloa itseensä, onhan esimerkiksi kuluvan hetken luonne jatkuvasti itseään ilmentävä. Onkin siis äärimmäisen vaikutusvaltaista, mitä merkityksiä ja kohdistuksia kannattelemme virratessamme, eläessämme.

Virtaavuus tavoittaa eläväisyyttä ja hetki hetkeltä ilmenevää vuorovaikutteisuutta. Se viittoo vuorovaikutukseen lokeroista ja leimoista huolimatta sekä niiden ylitse, rennosti läsnäolevaan ilmenemiseen. Intentioiden ja merkitystuntemusten rentous tuntuu tukevan arkitoiminnan eheyttä. Merkityksentunto siinä mitä tekee, mitä ikinä tekee, tekee tehtävästä tekemisen arvoista.

Kuulee puhuttavan myös flow-tilasta, joka tuntuu viittovan samaan ilmiölaatuun. Intentiona on siis hahmottaa jotakin laaja-alaista virtaavuutta tai sen aktivoitumista, ”arjen laajemmin kattavaa flow:ta”, ja kuinka sen saisi eheytymään/juurtumaan. Ainakin sille hedelmällisempi maaperä voisi ehdottomasti vallita, näin vahvasti tuntuu ja meidän elinympäristön potentiaali suorastaan pakahduttaa. 

Asioiden nykytilassa ”flow-tilat” herkälti kohoavat erityishetkiksi, missä ei toki ole mitään vikaa, antavathan ne luovia ja elävöittäviä kipinöitä elämään. Tuntuu kumminkin inspiroivalta kääntää asia niin että virtausluonto olisikin eräänlainen ”täyttyvän potentiaalin olotila”, josta erinäiset konfliktitilat väliaikaisesti erkaannuttavat. Tällöin siis väliaikaiset vastavoimajännitteet näyttäytyisivät hedelmällisempinä väliaikaistiloina ja etappeina eheämmälle virtaavuudelle. Nuo konfliktitilat, vaikkapa apatia ja ahdistus, voivat toimia oivallisina ponnahduslautoina tuolle arjen kattavammalle flow-tilalle, kunhan tapahtuvat jokaisen omaan tahtiin ja terveillä intentioilla/rohkaisuilla ravittuna. Tässä elinympäristön voimavarat punnitaan, ja vastoinkäymisten kääntäminen voimavaroiksi tuntuu keskeiseltä tekijältä. Kyseessä on ehkä jonkinlainen ”healing-effect” asetelma: to automatically or by default heal oneselves and each others towards more constant state of unconditional, understanding and loving flowiness?

Virtaus, veden luonne on uusiutuvuuden, kuoleman ja elämän tanssin luontevamman luonteen ilmenemisen tai pikemminkin sen vaivattomaksi, erottamattomaksi osaksi tulemisen, ”vain olemisen” erityinen ”Healing Spell” (tai ”Regen”, eräänlainen ”self-sustained, natural regeneration”). On henkilöstä kiinni kuinka tarkoilla (ja minkä merkitystasojen) sisällöillä virtausta tuntuu luontevalta soveltaa ja tarkastella, mutta tuntuu että virtausluonnolla on poikkeuksetta jotakin annettavaa kaikille. Virtaus ja ymmärrys tuntuvat myös vahvasti linkittyneiltä, samoin virtaus ja oivaltaminen.

Virtaavuus hahmotuksen, ajattelun, tunteiden, tietoisuuden ja muistijälkien kokonaisliikunnossa ei liene luo eikä tuo lisäkitkaa tai konfliktia, vaan toimii vallitsevien konfliktitilojen eheyttävänä hälventäjänä. Virtaavuudessa ei ole kyse jotakin muuta olemisesta vaan olevaisen sisäistämisestä ja suhtautumisesta siihen luontevasti. Virtaus heijastelee koko universumin luontevuutta, muutoksen pysyvyyttä. Virtaavuus tuntuu laadultaan määrittelemättömältä, tuoreelta, aidolta ja eläväiseltä. Se tuntuu vahvalta parantajuuden aktivoijalta ja mukailee jokaisen omakohtaista tilannetta tässä elämässä. Yhteiskuntienkin on syytä muistaa virtaavuuden dynaamiset arvot, jottei niiden tarvitsisi toistuvasti taikka niin usein romahtaa. Tällöin niiden staattisuuden joustavuus loisi luomiskitkansa kautta jotakin suurenmoista?

Virtaavuuden luonne on ”intuitiivisten kohdistusten”, intentioiden luontevan toteutumisen, sen hetkisen kokonaisvaltaisen olotilan, eritasoisten energioiden viesteihin liki automaattista, mutta samalla tuoreuden sävyn säilyttävää reagointia, ”vain reagointia”. Eli kun olet väsynyt, nuku ja kun stressaat, hengitä syvään, hektisenä hetkenä pysähdy ja niin edelleen. Tietenkään kaikki ei ole lainkaan näin yksinkertaista, ehei, pelinäyttämö on monimutkainen. Mutta yksinkertaisissa eheissä, tukevissa maaperissä ”parantava virtaus” voi vaikuttaa ja käydä sitä kautta kantamaan myös jokapäiväisissä monimutkaisuuksissa.

Monesti virtaavuutta siis tukee yksinkertainen, eheä ja hedelmällinen maaperä. Maapallo on meidän suhteellisen staattinen kenttä, jossa voimme dynaamista virtauksentuntoa ilmentäen toimia, kunnes maailmakaan ei enää riitä. Hedelmällinen maaperä on muun muassa kaksinaisuuksien yhdistävä pohja, esimerkiksi erimielisyyksien pohjalla oleva ymmärrys erimielisyydestä. Laajempien ja toistuvien ilmiöhavaintojen erottuminen pirstaloituneista ajatuslokeroista on ”virtauksen pohjamaaperän” ymmärrystä? Eriytyvien konfliktitilojen voi hahmotella syntyvän virtaavuuden tukoksista suhteessa tuohon hedelmällisen yhteyden, rakkauden tai rakastavan ja vuorovaikuttavan ymmärryksen maaperään?

Vastustamaton vastakohtiin, ”tukoksiin”, suhtautuminen ja niiden inspiroimana virtaava oivalluksen ja oppimisen ponkaisu, olisiko siinä ytyä? Tukokset yhdistyvät yhtenäisen maaperän välityksellä, mikä virtaavuuden rentouden kautta auttaa ponkaisemaan tai vähintäänkin tuomaan virtaavuuden volyymin noiden tukosten vaikutusvaltaa suuremmaksi. Huonojen hetkien ylitse pääseminen ja toisaalta jo vaikuttavien huonojen kokemusten vaikutusvalta lienevät myös virtauksen avulla hälvennettävissä? Minkäänlaista erilaisuuden kirjon ja kaiken samanlaisuuden, värittömästä ja tyhjästä tilasta ei ole kyse, ennemminkin vastaanottavaisesta, avoimesta ja luontevasta potentiaalin täyttymisestä – kullakin heidän omin maustevivahtein. Avautuminen parhaillaan olevalle, tapahtuvalle, hetki hetkeltä itseään ilmentävälle elämiselle ja sille mitkä virrat siinä virtaavat? Mihin merkitystasojen ilmennyksiin voimmekaan virrata?

P.S. Ajatusvirtaa ikään kuin imitoiden tämä teksti on rönsyilevä ja paikoin ehkä haastavakulkuinen mm. keksittyjen termiyhdistelmien takia, tavallaan ”raakaluonnosmainen”, mutta olkoot tällä erää niin, tuntuu paradoksaalisesti luontevalta.

Vastaa