Kategoria: runot

ironia, runot

Sikakiva

Nerokasta kerrassaan, kuinka siat kylpee kermassaan. Missä vahingon rajat, kun sillä semmoiset varat? Abstrakteja imbesilliarvoja, ja mukaudumme mukaan, tuohon tapaturmaan.

runot

Lävistäjä

Tummuu taivas, hiipuuko valonsäde? Pilvet ne vain sakenevat,kaiken lisäksi pyörimme. Luomus hartauden, harrastus valikoivan; hauraan vauraan. Harvojen harraste, epätasainen kaste; kuin hetkessä poissa. Kaikkeuden lävistäjä, pientareen lipojan;sulka pyyhkijän selvän teki.

runot

Kahlevalheet

Monipuolinen ositus tarjoutuu, itsestään selvää hukka perii. Vastakohtiaan se valelee,  kun työskentelee ja laulelee. Valheen antaa päälle maan, totiset erot kahleenaan. Tosi vailla kahleita, itsestään on selvä. Heittäytyminen syrjään lie,vie hämmennyksen hyrrään. Todellisuus on tässä,Jatka lukemista…

runot

Olio

Tähtitaivas peittyy sen valosta, aidosta keinotekoisesta palosta. Alku tulemisen jo varhain, onhan se peilikuvista parhain. Omituinen, tuttu kummajainen, tuo olio joksikin tulemisen.

runot

Kuiske

Koristeiden somistamaa sattumaa, ketterästi jaollinen kuherrus. Viekkaasti viipyvää on viehkeys, tuo ehtyväinen eheys. Ja kuiske kiirii kaikkialle; mielikuvistako maailma.