Sopeutuminen

Ihminen on äärimmäisen kyvykäs ja altis sopeutuja. Olemme ympäristömme kasvatteja vahvasti, villilapsikohtalot sekä kunkin aikakauden kasvattien ajatusmaailmojen yhteneväisyydet toisiinsa ilmentävät sitä päivänselvästi. Kiihtyvässä tahdissa tapahtuvat muutokset tuntuvat leimanneet lähihistoriaa keskeisesti. Muutokseen ollaan myös laajalti sopeuduttu? Muutosten laatu ja vaikutukset, tuntuu keskeiseltä ymmärtää.

Lähihistoriassamme löytyy mm. vahvoja nationalismin kausia, itsellä tulee kouluajoilta mieleen vahvasti kansainvälistyminen, globalisaatio. Teknologian kehitys on ollut huimaa aina 1800-luvun lopulta asti ja se on muovannut arkeamme erittäin voimakkaasti, kiihtyvällä tahdilla. Siihenkin ollaan laajalti sopeuduttu ja esimerkiksi internetin tuleminen sekä viimeisimpänä lähivuosien ilmiönä älypuhelimet. Tietotulvasta on tullut teknologian myötä arkipäivää, vaikkakin yleiset sopeutumataipukukset ”omien” kiinnostusten ja näkökulmavinkkeleiden parissa oleiluun. Heittomerkit lähinnä siksi, että kiinnostuksemme ovat väistämättä jonkin sortin sopeutuman tai vaikutteen seurausta.


Toki on väistämättä myös niin, että ihmisen sopeutuvaisuus on huomattu ja havaittu olevan hyväksikäytettävissä. Tälle pohjalle ovat yhteiskunnat laajalti rakentuneet, ihmisyyden hyväksi ja ihmisten hyväksikäyttöön. Historiamme on täynnä viekkaiden vähemmistöjen johtamia järjestelmiä ja vaikuttaa vahvasti siltä, että elämme sellaisessa maailmassa tälläkin hetkellä. Eriarvoisuus ja valtava vaikutusvallan anto rahalle sekä lobbauksen ja mielipidevaikuttamisen valtavat koneistot kuuluvat aikaamme. Toisaalta ylistys demokratialle on ollut suurta jo kauan, vaikka harvainvalta vallinnee yhä, joskin hienovaraisemmin? Onko näin? Ehkei suurella osalla ihmisistä ole aikaa, saatikka energiaa kyseenalaistaa rakenteita, joiden hienovaraisessa huomassa he ovat tottuneet selviytymään, hoitamaan osansa? Tämän keskeltä havahtuu ja havahtuu, kunnes joko havahtuu tai on jälleen havahtumatta.cropped-otsakekuvako0.png